Voi hyvä Sylvi!
Se tapahtuu taas.

Kaksi vuotta sitten kirjoitin Södertäljen sillan romahduksesta. Siellä eräs urakoitsija yritti ensin korjata sillan, mutta epäonnistui, ja eräs toinen sai viedä korjauksen loppuun. Seurauksena oli kahden kuukauden liikennekaaos ilman toimivaa siltaa. Ja nyt sama toistuu.

Jälleen kerran viranomaiset ostavat tekniikkaa yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin. Tällä kertaa kyse on liukuportaista Citybananin asemille Odenplaniin ja Stockholm Cityyn, jossa yhdet liukuportaat pillastuivat ja lähtivät liukumaan taaksepäin. Elintärkeissä osissa havaittiin ruostevaurioita ja kaikkiaan 16:ssa 24 liukuportaasta löytyi vakavia vikoja. Tämä sai SL:n sulkemaan asemat useiksi päiviksi, sillä niiden turvallisuutta ei voitu taata – mistä koitui matkustajille suuria vaikeuksia.

Dagens Nyheterin, 180801, mukaan Swecon selvitys paljasti 14 merkittävää poikkeamaa vaatimuksista, jotka oli määritelty Tukholman läänin liikennehallinnon laatimassa sopimuksessa. Poikkeamia ovat esim.:

Ostovastuu delegoitiin Trafikverketille.

Liukuportaiden korjauskustannukseksi arvioidaan noin 200 miljoonaa kruunua. Nyt viranomaiset kiistelevät siitä, kenellä on vastuu tapahtuneesta. Viulut maksamme me kansalaiset, kuten tavallista, veroina.

Miksi näin käy kerta toisensa jälkeen? Käytössä on selvä vaatimusmäärittely ja kuitenkin hyväksytään poikkeavien tuotteiden toimitukset. Olisiko syynä mahdollisesti se, että ostosta saadaan taloudellista hyötyä, jos vaatimuksia höllennetään, vai onko kyse puutteellisesta osaamisesta?

Me Colly Componentsissa otamme aina vastuun alueista, jotka osaamme; ts. mekaanisista liitoksista, laakeritekniikasta ja pikaliittimistä. Meidän on aina täytettävä asiakkaan tuotteelle ja toiminnalle asettavat vaatimukset. Me emme koskaan jätä mitään sattuman varaan. Me kutsumme sitä laaduksi tietotaidolla.

Toivottaa yhteistyökumppanisi 
Darco